Pyhä kirkollisvero on tabu

Taloudellinen taantuma on huonontanut ja huonontaa edelleen seurakuntien toimintaedellytyksiä. Vähenevän jäsenmäärän myötä kirkollisverotuotot pienentyvät jatkuvasti. Useissa seurakunnissa varmasti mietitään keinoja säästää menoista, ja edellisvuosien säästöjä ja testamenttivaroja on käytetty ahkerasti. Joissakin Helsingin seurakunnissa tällaiset pelivarat alkavat käsittääkseni olla lopussa.

Olen silloin tällöin varovasti tunnustellut mahdollisuutta rahoittaa seurakuntien toimintaa kirkollisveroprosentin varovaisella nostolla. Jotkut ovat suhtautuneet asiaan myönteisesti, mutta useiden vastaus on ollut hyssyttelevän tyrmäävä. Kirkollisveron korotus – sehän ajaisi viimeisetkin jäsenet kirkosta!

Helsingissä on yksi Suomen alhaisimmista veroprosenteissa, numeroittain 1 %. Paikallisseurakuntien kehysbudjetti Helsingissä on vuonna 2010 yhteensä 38 126 000 €. Jos veroprosenttia nostettaisiin edes 0,05 %-yksikköä eli lisättäisiin verotuloja viisi kymmenestuhannesosaa, merkitsisi se pelkästään paikallisseurakunnille yhteensä kahden miljoonan euron lisätuloja.

En henkilökohtaisesti usko tällaisen korotuksen vaikuttavan niin kuolettavasti kuin monet kenties pelkäävät. Useat korotuksen johdosta eroavat eronnevat suurella todenäköisyydellä nykyisellä lähes 1 %:n vuosivauhdilla muutenkin. Sen sijaan ne, joilla on edes jokin side seurakuntaansa, tuskin lähtevät.

Suomessa on useita seurakuntia, joissa kirkollisvero on lähes 2 %, jopa ylikin. Tästä huolimatta näihin seurakuntiin kuuluu usein yli 90 % alueella asuvista ja vapaaehtoisiakin saattaa olla lähes 10 % seurakuntalaisista.

Mitä 0,05 %-yksikön korotus merkitsisi esimerkiksi 2000 € kuukaudessa ansaitsevan osalta? On helppo laskea, että se on 12 € vuodessa, siis 1 €:n kuukaudessa. Ei todellakaan mikään järkyttävä korotus.


Kirjoitus on julkaistu Kirkko & Kaupungin mielipidepalstalla 3.11.2009.