Seurakuntien yt-neuvottelujen perusta uudistettava

Kirjoitus on alun perin julkaistu Kotimaa-lehdessä 19.2.2021.

Kirkon yhteistoimintasääntely kaipaa uudistamista. Se ei nykyisellään vastaa sitä tasoa, jota Euroopan unioni jäsenvaltioiltaan edellyttää. Asia on korjattava sisällyttämällä kirkko nyt valmisteltavaan yhteistoimintalakiin.

Työyhteisöissä harjoitettu yhteistoiminta on parhaimmillaan hyvähenkistä ja rakentavaa vuoropuhelua työnantajien ja työntekijöiden välillä. Pahimmillaan ”yt” on kirosana, joka mainitaan silloin, kun henkilöstöä vähennetään tai organisaatiossa tapahtuu muita isoja muutoksia. Seurakuntienkin työyhteisöistä löytyy näitä molempia.

Yhteistoiminnan tarkoituksena on antaa henkilöstölle oikea-aikaista tietoa työnantajan suunnitelmista sekä lisätä työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksia työpaikan toimintaan ja työoloihin. Tämä työntekijöiden perusoikeus on kirjattu Euroopan unionin perusoikeuskirjan 27 artiklaan, ja sikäli se rinnastuu Suomen perustuslaissa jokaiselle osoitettuihin perusoikeuksiin. EU:n jäsenvaltiot on velvoitettu järjestämään yhteistoiminta siten, että työntekijöiden oikeudet taataan tehokkaasti.

Kirkon työyhteisöjen yhteistoiminnan perusta ei ole kestävällä pohjalla. Kirkko on meillä Suomessa ainoa työelämäsektori, jota ei koske mikään yhteistoimintalaki. Kirkossa on kyllä vuodesta 1999 ollut voimassa seurakuntia sitova yhteistoimintasopimus, mutta se ei kaikilta osin vastaa EU:n yhteistoimintamenettelydirektiivin (2002/14/EY) edellytyksiä. Sopimus ei esimerkiksi tunne työntekijöiden oikeutta lausua organisaatiomuutoksista sekä oikeutta saada asiasta työnantajan lisäselvitykset.

Kirkon yhteistoimintasopimus ei myöskään sisällä vastaavia hyvityksiä ja seuraamuksia kuin muiden työelämäsektorien yhteistoimintalait. Esimerkiksi jos kirkon työntekijä irtisanotaan tuotannollis-taloudellista syistä ilman edeltävää yhteistoimintamenettelyä, hän ei ole oikeutettu minkäänlaiseen korvaukseen. Muualla yhteiskunnassa työnantaja on velvoitettu korvaamaan tällainen rikkomus enintään 30 000 eurolla.

Euroopan parlamentti on päätöslauselmassaan 19.2.2009 (2010/C 76 E/03) katsonut välttämättömäksi taata myös julkisyhteisöjen työntekijöille samat yhteistoimintaa koskevat oikeudet kuin yksityisen sektorin työntekijöille. Nämä pitää toteuttaa eduskunnan säätämällä lailla. Valtiolla asianmukainen lainsäädäntö on toteutettu jo vuonna 1988 ja kunnissa vuonna 2006.

Yleistä yhteistoimintalakia uudistetaan parhaillaan. Yksinkertaisin vaihtoehto saattaa seurakuntien yhteistoiminta ajanmukaiselle tasolle on laajentaa yhteistoimintalain soveltamisalaa koskemaan myös kirkkoa. Sen puolesta ovat Akava ja AKI-liitot sekä useat muut työmarkkinajärjestöt lausuneet työ- ja elinkeinoministeriölle.

Yhteistoimintasääntelyn uudistamisen aika on nyt. Onko mitään perusteltua syytä jatkaa nykytilaa, jossa kirkon työntekijöillä on muita heikommat oikeudet?

Minna Raassina
Puheenjohtaja, AKI-liitot ry

Jussi Junni
Toiminnanjohtaja, AKI-liitot ry