Arvoisat juhlavieraat, hyvät otukset ja Otuksen ystävät!

Yhden lempikirjoistani ovat kirjoittaneet Charlton T. Lewis ja Charles Short. Kirja on vuodelta 1879 ja se kantaa nimeä A Latin Dictionary. Sen sivulla 1285 on aivan erityinen lekseemi – otus, oikeastaan [o:tus]. Sen Lewis ja Short kertovat olevan a kind of owl, a horned owl. Nimellä otus kutsutaan nykyisessä eliöiden taksonomiassa pöllöjen heimoon kuuluvaa sukua, jonka nimi suomeksi on pöllöset. Pöllöset ovat pienikokoisia pöllöjä, jotka pitävät viheltävää ääntä.

Tulin Otukseen toiminnanjohtajaksi vuonna 2012 ja sain silloin heti tutustua Otus-pöllöön. Minulle kerrottiin, että jos jollakulla työtoverilla on toiselle jotain huomauttamista, se tehdään aivan erityisellä, hienovaraisella tavalla. Työtoveri saattoi löytää työpisteeltään lasisen koriste-esineen, nimittäin Iittalan Riihipöllön. Sen oli Otus saanut lahjaksi YTHS:ltä säätiön 15-vuotisjuhlissa vuonna 2004. 

Kun Otuksen brändiä ryhdyttiin silloin määrätietoisesti rakentamaan, vaihtui säätiön nimi Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiöstä Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiöksi. Nimenmuutos vei Otuksen julkisuuskuvaa omistajista kohti tutkimuskohdetta. Samalla säätiö sai uuden teemavärin ja ensimmäisen logon, jossa myös Otus-pöllö esiintyi. Kritiikkiäkin esiintyi – oranssista teemaväristä tuli monelle mieleen Osuuspankki ja Huoneistokeskus, ja säätiön uusi logo muistutti myös monen muun kuin silloin yksivuotiaan tyttäreni mielestä pöllön sijasta kissaa. Sittemmin Otuksen väri on vaihtunut mutta pöllö elää uudessakin logossa.

Vanhastaan pöllöt ovat symboloineet kokemusta ja arvokkuutta, jos kohta myös tietynlaista rikkiviisautta ja hajamielisyyttäkin. Kreikkalaisessa mytologiassa pöllö on tiedon ja viisauden jumalattaren Pallas Athenen tunnusmerkki. Nyt Otuksen neljännen vuosikymmenen kynnyksellä voi luonnehtia vuosien 1987–1989 päätöksiä kaukaa viisaiksi. Oman, ammattimaisen tutkimuslaitoksen perustaminen SYL:ssä harjoitetun tutkimustoiminnan jatkajaksi on ollut opiskelijaliikkeeltä viisas päätös. Etenkin 2010-luku on osoittanut, että uskottavaa edunvalvontaa voi tehdä vain tutkittuun tietoon perustuen. Opiskelijoihin keskittyvän tutkimussäätiön perustaminen on aivan ilmeisesti ollut paras ratkaisu, johon käyttää matkatoimisto Travelan myynnistä saadut rahat. Se, että tutkimussäätiön sijaan olisikin perustettu kirjapaino, kuten yhtenä vaihtoehtona esitettiin, ei näin kiihtyvän digitalisaation aikana olisi ollut yhtä pitkälle kantava strategia.

Erityisenä mahdollistajana Otukselle on mainittava Helsingin yliopiston ylioppilaskunta. Otus perustettiin nimenomaan sillä varsin suurehkolla rahasummalla, jolla HYY osti matkatoimisto Travelan Ylioppilaspalvelut ry:ltä vuonna 1988. HYY on viime aikoina ollut tärkeä tutkimuksen rahoittaja säätiölle. Siksi on mukava huomata, että ylioppilaskunta viime viikonloppuna muisti Otusta ylioppilaskunnan standaarilla “pitkäjänteisestä ja uraauurtavasta tutkimustyöstä.”

Kolmenkymmenen vuoden aikana Otus on vakiinnuttanut paikkansa opiskelijoita koskevan tutkimuksen kentällä. Alkuvaiheessa toiminta oli hyvin pientä, ja ensimmäisen kymmenen–viidentoista vuoden aikana säätiössä oli toiminnanjohtajan lisäksi kerrallaan yksi, yleensä osa-aikainen projektitutkija. Uudet toiminnanjohtajat saivat ensi töikseen alkaa ihmettelemään uusien tutkijoiden rekrytointia, kun päättyneiden hankkeiden tutkijat olivat jo siirtyneet muualle. Tätä jatkui oikeastaan siihen asti, kun säätiö täytti 20 vuotta. Vasta vuodesta 2008 alkaen hankkeita on ollut niin paljon, että säätiö on pystynyt tarjoamaan useampia vakituisia, kokoaikaisia tutkijan työsuhteita. 

Enimmillään säätiö on työllistänyt 12 henkilöä keväällä ja syksyllä 2013.  Tuohon aikaan hankerahaa riitti. Vuoden 2015 eduskuntavaalien jälkeen tilanne muuttui. Aiemmin helposti löytynyttä tutkimusrahoitusta ei enää niin vain saatukaan. Otuksen hallitus joutui tuolloin tekemään kipeitä päätöksiä, irtisanomaan henkilökuntaa. Muodostettiin uusi perusmalli: kestävä talous rakentuisi toimitusjohtajan ja kolmen vakituisen tutkijan varaan. Niukkuutta on sittemmin ollut jaossa vähemmän – säätiön toiminta on jälleen ollut kasvussa.

Hallituksen rooli säätiössä on merkittävä. Hallitus vastaa säätiön strategisten linjojen valinnasta. Hallitus myös edustaa säätiön taustaryhmiä, opiskelijaliikettä. Aivan erityisen läheinen suhde Otuksella on Suomen ylioppilaskuntien liittoon, jonka pääsihteerit ovat käsittääkseni katkeamatta toimineet Otuksen hallituksen puheenjohtajina. Puheenjohtajan rooli aiemmin toiminnanjohtajan ja nykyisin toimitusjohtajan tukena  on äärimmäisen keskeinen. Omasta puolestani haluan osoittaa kiitokseni Matti Parpalalle ja Juha Töyrylälle, jotka tarjosivat kyseenalaistamattoman tukensa minulle, kun tulin johtamaan säätiötä ilman aiempaa työyhteisöjohtajakokemusta.

Pohdintaa siitä, mihin Otuksen tulisi keskittyä, käydään aika ajoin. Nyt jäsennetyt kolme koria – opiskelu ja koulutus, arki ja hyvinvointi sekä työllisyys ja osaaminen – kiteyttävät selkeästi säätiön toimintakentän. Vaikka jäsennykset ovat vaihdelleet vuosien saatossa, tutkimusten aiheet ovat pysyneet varsin samoina vuosikymmenten ajan. Se osoittaa, että ajankohtaiselle opiskelijatutkimukselle on tarvetta. 

Tutkimuksen laatu taas on ollut asia, josta on ajoittain oltu jopa erimielisiä. Monen tutkijan sydän palaa akateemiselle tutkimuskentälle, haaveena kenties väitöskirja ja syvällisiä tieteellisiä artikkeleja. Rahoitusta taas on ainakin ajoittain tuntunut löytyvän ostajan omien, varsin tarkkarajaisten ja pienten selvitysten tekemiseen. Tämän dilemman kanssa lienee moni Otuksen tutkijoista jopa kipuillut. Laadukkaan tutkimustiedon tuottaminen on monivaiheinen ja hidas prosessi, eikä nelinumeroisella summalla vielä kovin monta kuukautta tutkimusta pystytä rahoittamaan. 

Minusta näyttää siltä, että 2010-luvulla Otus on vaiheittain löytänyt oman erikoistumisalueensa. Ja nyt puhun barometritiedonkeruista. Kaikki lähti siitä, kun minua toiminnanjohtajana edeltänyt Aleksis Nokso-Koivisto esitti työpaikkahaastattelussaan idean tiedonkeruusta, jossa korkeakouluopiskelijoilta kysyttäisiin laaja-alaisesti erilaisista opiskelijatutkimuksen osa-alueista, kuten opintomenestyksestä, toimeentulosta, työssäkäynnistä ja hyvinvoinnista, myös esimerkiksi poliittisista näkemyksistä ja yrittäjyydestä. Hankkeen liiketoiminnallinen idea oli se, että opiskelijoita vaivattaisiin kyselyillä mahdollisimman harvoin, mutta heitä voitaisiin palkita vastaamisesta aiempaa reilummin. Samalla voitaisiin yhdestä tiedonkeruusta saatavaa dataa käyttää useille yhteistyökumppaneille myytäviin tutkimuksiin.

Barometritiedonkeruuta suunniteltiin paitsi niin, että toistuvat kysymykset tuottaisivat aikasarjadataa, mutta myös suurellisempiakin ajatuksia oli mukana: Barometriin oli suunniteltu myös pitkittäispaneelia niin, että osaa barometriin valituista opiskelijoista olisi seurattu myös kahdessa seuraavassa tiedonkeruussa niin, että näistä olisi muodostunut oma 5 vuoden seuranta-aineistonsa. Jos en aivan väärässä ole, tämä suunnitelma ei ihan kokonaisuudessaan toteutunut.

Ensimmäinen korkeakouluopiskelijoiden barometritiedonkeruu toteutettiin vuonna 2012. Jo minun aikanani barometrimuotoinen tiedonkeruu herätti kiinnostusta myös muualla. Erityisesti SAKKI ry:n silloinen puheenjohtaja Aleksej Fedotov osoitti kiinnostusta barometrin saamiseksi myös amisopiskelijoille ja antoi paljon henkilökohtaista panosta hankkeen edistämiseksi. Suunnitelmat etenivät nopeasti ja ensimmäinen amisbarometri julkaistiin vuonna 2015. Kävin myös vuonna 2013 esittelemässä ideaa lukiolaisbarometrista Suomen Lukiolaisten Liiton Milla Halmeelle ja Joonas Mikkilälle. Myös Lukiolaisten liitossa barometritiedonkeruu herätti kiinnostusta, mutta silloin asiat eivät edenneet – rahoituksen saaminen näytti hankkeeseen vaikealta. Ja nyt kuitenkin vuonna 2019 olemme tilanteessa, jossa myös Lukiolaisbarometri on noussut siivilleen: Ensimmäinen lukiolaisbarometri julkistetaan huomenna!

Kolmenkymmenen vuoden aikana Otus on ollut monelle tutkijalle merkityksellinen yhteisö. Säätiössä ovat otukset saaneet kantaa varsin merkittävää vastuuta kukin omasta tutkimushankkeestaan jo hyvin varhaisessa vaiheessa työuraansa. Kun säätiö on kasvanut, on myös tullut mahdolliseksi tarjota entistä vaativampia päällikkötason ja koordinoinnin tehtäviä. Aiemmin vaalittu ajatus Otuksesta kasvattajaseurana, josta melko nopeasti siirrytään vaativampiin tutkijatehtäviin muualle, on tehnyt tilaa tutkijana kasvamiselle säätiön sisällä. Pidän tätä erinomaisena mahdollisuutena tutkijan ammattitaidon kehittymisen kannalta.

Nuorisolain mukaan nuoria ovat alle 29-vuotiaat. Tänä vuonna 30 täyttänyt Otus on siis kulkemassa jo hyvän matkaa kohti tukevaa keski-ikää. Omasta puolestani haluan kiittää saamastani kunniasta pitää juhlapuhe minulle rakkaan säätiön 30-vuotisjuhlassa ja samaan aikaan toivottaa säätiölle, kaikille sen työntekijöille ja luottamushenkilöille ja samalla myös koko opiskelijaliikkeelle monia menestyksellisiä vuosia. Roomalaista komediakirjailijaa Terentiusta mukaillen totean: Otus sum: Otutum nihil a me alienum puto – Olen pöllönen eikä mikään pöllömäinen ole minulle vierasta.

Nostakaamme malja 30-vuotiaalle Otukselle. Onnea!