Kirjoitus on alun perin julkaistu Helsingin Sanomain mielipideosastolla 16.10.2024.
Helsingin Sanomat julkaisi erinomaisen artikkelin etätyön puutteellisesta sääntelystä (HS 13.10.). Erityisen kiireellisenä pidän etätyössä sattuneiden tapaturmien korvausvelvollisuuden selkiyttämistä.
Työtapaturma- ja ammattitautilaki rajaa työnantajan korvausvelvollisuuden ulkopuolelle muut kuin välittömästi työtehtävistä johtuvat tapaturmat. Tämä on vain jossain määrin perusteltua siitä näkökulmasta, että työnantajalle ei voida asettaa yksityissuojan piiriin kuuluvia tiloja koskevia turvallisuusvelvoitteita.
Työntekijän oikeusturva on heikko silloin, kun kyse on kotona tai muussa etätyöpaikassa sattuneesta tapaturmasta. Jos työpaikalla kompastuu pakatessaan kokoustavaroita laukkuunsa, kyseessä on itsestään selvästi työtapaturma. Etätyössä työtavaroiden pakkausta pidetään työhön liittymättömänä toimintana, eikä sen yhteydessä sattunutta tapaturmaa korvata työtapaturmana.
Jos työntekijä työpaikalla siirtyy huoneesta toiseen ja loukkaa matkallaan itsensä, kyseessä on työtapaturma. Etätyössä vastaava loukkaantuminen on työtapaturma, jos siirtyminen liittyy esimerkiksi paperin hakemiseen tulostimesta. Mutta jos työntekijä kotonaan liikkuu vaihtaakseen työpistettä esimerkiksi ergonomisista syistä, kyseessä ei ole työhön liittyvä siirtyminen eikä tapaturmaa korvata työtapaturmana.
Jos työpaikalla juo kokouksessa kahvia ja kahvikuppi osuu hampaaseen niin, että hammas lohkeaa, kyseessä on työtapaturma. Kotona etäkokouksessa kahvinjuonti ei liity työtehtäviin, ja vastaava tapaturma jää työntekijän itsensä korvattavaksi.
Mainitsemani esimerkit ovat aitoja 2020-luvun tapauksia tapaturma-asiain muutoksenhakulautakunnasta ja vakuutusoikeudesta. Esimerkit osoittavat, että tapaturman korvaaminen työtapaturmana ei etätyössä ole mitenkään ennustettavaa.
Kun työntekijät työskentelevät etänä yhä enenevässä määrin, tulee työntekijän oikeusturva ja työtapaturmia koskeva sääntely saattaa ajan tasalle.
jussijunni.blog 