Helsingin hiippakunnassa toimitettiin 16.8.2017 piispanvaalin ensimmäinen ja ainoa kierros. Kolmesta ehdokkaasta Teemu Laajasalo tuli valituksi, onnittelut hänelle. Vähän ennen vaalia tuli julkiseksi arkkipiispa Kari Mäkisen eläkkeelle jääminen kesäkuussa 2018. Seuraava piispanvaali on siis heti ovella. Eikä seuraaviakaan tarvitse odottaa kauaa – Oulussa vaihtuu piispa viimeistään vuonna 2019 ja Turussa vuonna 2020.

Piispanvaaliin – ja soveltuvin osin myös pappisasessorin vaaliin – liittyy muutamia vaaliteknisiä erikoisuuksia, jotka vaalisalaisuuden näkökulmasta näyttävät kyseenalaisista.

Puutteita on esimerkiksi äänestäjän tunnistamisessa. Osassa vaalikokouksista henkilöllisyystodistuksia ei tarkastettu, osassa tunnistautuminen oli vapaaehtoista. Ennakkoäänestäjää taas ei tunnisteta mitenkään, vaan luotetaan siihen, että postitse lähetetty äänestyslippu ei kulkeudu asiattomille.

Olen joskus leikitellyt ajatuksella, että joku lapsistani äänestäisi täyttäisi äänestyslipun ja postittaisi sen puolestani. Mikään ei estä yhtä äänioikeutettua puolisoa äänestämästä ennakkoon molempien puolesta. Voidaan ajatella myös tilannetta, jossa joku äänioikeutettu aikoo jättää äänestämättä: silloin voi joku toinen äänestää tämän puolesta väärällä nimellä ja samalla mennä vaalikokoukseen ja saada uuden vaalilipun ilmoittamalla ennakkoäänenä annetun kadonneeksi.

Toinen ongelma on tulosten liian aikainen tiedottaminen. Viimeviikoisessa piispanvaalissa Porvoon rovastikunnan tulokset olivat luettavissa Twitterissä jo ennen kuin Vantaalla oli ennakkoäänet avattu ja varsinainen äänestys alkanut. Vaikka menettely ei ilmeisesti ollut lainvastainen, ei tilannetta voi pitää hyvänä. Tuloksista tiedottaminen voi nimittäin vaikuttaa äänestyskäyttäytymiseen.

Ensimmäinen ehdotukseni liittyy äänestäjän tunnistamiseen. Vaaleissa ei pitäisi olla tilannetta, että joku äänioikeudeton saisi äänestää tai joku onnistuisi äänestämään kahdesti. Äänestäjä täytyy tunnistaa äänestämisen yhteydessä ja samalla merkitä vaaliluetteloon äänestäneeksi. Käytäntöä voi helpottaa seuraava ehdotukseni.

Toisessa ehdotuksessani siirrytään piispanvaalissa sähköiseen äänestämiseen verkon kautta. Tunnistautuminen tapahtuisi sirullisella henkilökortilla, kansalaisvarmenteella tai pankkitunnuksilla. Tällöin voidaan varmistua siitä, että kukin äänioikeutettu äänestää vain kerran.

Sähköisellä äänestyksellä on monia muitakin hyviä puolia: ääniä ei katoile postissa, äänestämisen kynnys madaltuu, tiedottaminen on helppo koordinoida niin, että se tapahtuu vasta äänestysajan päätyttyä. Kääntöpuolena on kivojen pullakahvilla höystettyjen vaalikokousten katoaminen – klo 13 alkavina ne tosin sopivat lähinnä papistolle ja eläkeläisille.

Sähköistä äänestystä on yleisissä vaaleissa vastustettu sillä perusteella, että salaisessa vaalihuoneessa ei äänestäjää voi painostaa mutta kotona tietokoneen ääressä voi. Piispanvaalin käytäntöihin vahvaan tunnistamiseen perustuva sähköinen äänestäminen olisi puolestaan selkeä parannus.

Kolmannessa ehdotuksessani siirryttäisiin enemmistövaalitavasta siirtoäänivaalitapaan. Siirtoäänivaalitavassa äänestäjä merkitsee ehdokkaat äänestyslippuun omassa suosituimmuusjärjestyksessään. Äänet lasketaan siten, että ensin jokainen ehdokas saa 1. sijalla olevat äänet. Mikäli hän ei ole saanut yli puolta annetuista äänistä, tiputetaan laskennasta pois vähiten ääniä saanut ehdokas. Hänen saamansa äänet jaetaan muille ehdokkaille sen mukaan, mitä äänestäjä on merkinnyt 2. sijalle. Ehdokkaiden pudottamista jatketaan, kunnes joku ehdokas on saanut yli puolet äänistä.

Siirtoäänivaalitavassa tarvitaan vain yksi äänestyskierros. Jos ehdokkaita on vain kolme, eroa enemmistövaalitapaan ei ole muutoin kuin että enemmistövaalitavassa täytyy järjestää uusi kierros ja äänestäjät voivat äänestää toisin kuin ensimmäisellä kierroksella.

Nykyisessä enemmistövaalitavassa käy helposti niin, että toiselta kierrokselta putoaa henkilö, joka olisi enemmistön mielestä toiseksi paras ehdokas, mutta hän ei saa ensimmäisellä kierroksella riittävästi ääniä, koska hän ei ole riittävässä määrin ykkösehdokas. Tämän ehkäisemiseksi enemmistövaalissa äänien keskittämisellä ja vaalitaktikoinnilla on merkitystä. Kun ehdokkaita on vähintään viisi, ollaan helposti tilanteessa, jossa toiselle kierrokselle pääsee kaksi ehdokasta, joiden yhteenlaskettu äänimäärä on alle 50 % annetuista äänistä. Tällöin annettuja ääniä hukataan, koska enemmistö äänestäneistä ei olisi halunnut juuri näitä kahta jatkoon. Siirtoäänivaalitapa poistaa tarpeen vaalitaktikoinnille, koska laskennasta pudonneiden ehdokkaiden äänet siirretään äänestäjän mielestä seuraavaksi parhaalle ehdokkaalle.

Neljäs ehdotukseni koskee tuloksista tiedottamista. Vähintäänkin tulisi toimia niin, että hiippakunta pidättäytyisi vaalikokousten tulosten tiedottamisesta siihen asti, että äänestäminen on kaikissa vaalikokouksissa päättynyt. Tämä ei tietenkään estä yksittäisten äänestäjien tulostentwiittailua vaalituloksen tultua julkistetuksi vaalikokouksessa, mutta viranomaiselle voidaan salaisten vaalien järjestämisessä sälyttää suurempi vastuu kuin yksittäiselle äänestäjälle. Vaalikokouksista luopuminen ja sähköiseen äänestämiseen siirtyminen ratkaisisi tämänkin ongelman.