Helsingin piispanvaalin ensimmäinen kierros käydään rovastikunnissa huomenna keskiviikkona 16.8. klo 13. Vaalissa on kolme ehdokasta, Helsingin yliopiston sosiaalietiikan professori Jaana Hallamaa, Luterilaisen maailmanliiton apulaispääsihteeri Kaisamari Hintikka sekä Helsingin seurakuntayhtymän johtaja, Kallion kirkkoherra Teemu Laajasalo.

Vaalitenttien perusteella ehdokkaiden väliltä on ollut vaikea löytää eroa asiakysymyksissä. Ehdokkaan persoona samoin kuin sukupuoli tulleekin nousemaan vaalissa merkitsevään asemaan. Rivien välistä on pyritty lukemaan, mitä ehdokas joko jättää sanomatta tai sanojensa ohessa viestii.

Hallamaata äänestänevät erityisesti ne, joille samansukupuolisten parien vihkiminen on ensisijainen kysymys. Hän lienee selkeimmin liberaalin äänestäjäkunnan suosikki tässä vaalissa. Toisaalta Hallamaan kärkevähkö asemoituminen kirkkopoliittisesti karkottanee joitakuita äänestäjiä. Hallaaan oman viiteryhmän, Tulkaa kaikki -liikkeenkin aktiiveista osa on ryhmittynyt Laajasalon taakse.

Hintikka lienee kansainvälisyyttä ja ekumeniaa painottavien valinta. Hänellä tuntuu olevan kannatusta erityisesti papiston keskuudessa. Kahteen muuhun ehdokkaaseen verrattuna hänen haasteenaan on tunnettuus Helsingin hiippakunnassa. Toisaalta hänellä ei tunnu olevan vastustajia äänestäjäkunnassa, toisin kuin Hallamaalla ja Laajasalolla.

Laajasalon taakse on ryhmittynyt laajasti sekä papistoa että maallikoita, sekä konservatiiveja että liberaaleja. Hänet myös tunnettaneen ehdokkaista parhaiten, mikä vaalissa on aina etu. Laajasalolla lienee vankin kannatus maallikoiden keskuudessa, vaikka hänen tukijoukoissaan on myös paljon pappeja. Toisaalta hän näyttänee saaneen eniten kritiikkiä toisia ehdokkaita kannattavilta.

Tyypillisesti papisto on keskimäärin uudistusmielisempää kuin seurakuntien maallikkovalitsijat. Helsingin hiippakunnan maallikkovalitsijoissa uudistushenkeä on paljon, mutta tuntumani mukaan papisto on myös täällä keskimäärin maallikoita liberaalimpaa. Hallamaata tai Hintikkaa äänestävät ne, jotka haluavat piispainkokoukseen edes yhden naisen. Laajasalo taas kerää naispappeuteen kriittisesti suhtautuvien äänet.

Laajasalolla on tuntumani mukaan laaja kannatus, mutta epäilen sen riittävyyttä valituksi tulemiseen jo ensimmäisellä kierroksella. Asetelma ei ole yhtä selkeä kuin Turun arkkihiippakunnan piispan vaalissa vuonna 2010, jolloin piispaksi valittu Kaarlo Kalliala oli pitkään ainoa ehdolle asetettu. Varmaksi vaalin toista tulemista ei voine kuitenkaan sanoa.

Kakkoskierroksella olennaiseen osaan nousee se, kuka on pudonneen ehdokkaan ensisijaisten kannattajien mielestä sopiva kakkosehdokas. Luulen Hallamaan ja Laajasalon olevan joidenkin äänestäjien mielestä toisensa poissulkevat, jolloin liikkunee ääniä toisilleen vain vähän, mikä hyödyttänee Hintikkaa. Hintikan äänet taas luultavasti jakautuvat tasaisemmin Hallamaan ja Laajasalon välillä.

Syyskuun 1. päivänä järjestettävällä toisella kierroksella lienee toisena ehdokkaana Laajasalo melkoisen varmasti. Kilpakumppanista on vaikeampi sanoa. Jos Hallamaa valitaan jatkoon, Hintikan äänet jakautunevat suhteellisen tasaisesti Hallamaalle ja Laajasalolle. Silloin Laajasalo tullee valituksi.

Hintikan tullessa valituksi toiselle kierrokselle, Hallamaan äänet jakautunevat osin Laajasalolle mutta pääosin Hintikalle. Silloin Hintikalla on mahdollisuus tulla valituksi.