Aluevaalitulos 2022 – mitä se kertoo?

Suomen ensimmäiset aluevaalit olivat eilen sunnuntaina 23.1.2022. Valtava uudistus toteutuu ensi vuoden alusta, kun sosiaali-, terveys- ja pelastustoimi siirtyvät uusille hyvinvointialueille.

Aluevaalien äänestysprosentti – 47,5 – oli melkoinen pettymys. Vuoden 2019 eurovaalien aktiivisuus (40,8 %) kyllä ylitettiin, mutta viime vuoden kuntavaalien tuloksesta (55,1 %) jäätiin melkoisesti jälkeen. Jotain on pahasti vialla, kun demokratia lepää näin kapealla pohjalla. Vantaan ja Keravan hyvinvointialueella aktiivisuus jäi jopa alle 40 %:n.

Syitä heikkoon aktiivisuuteen voi miettiä. Oliko vaaleja onnistuttu brändäämään kiinnostaviksi? Mediassa isosti ennakoitiin heikkoja äänimääriä. Jopa puolet äänioikeutetuista ei Uutismedian selvityksen mukaan tiennyt, mistä äänestetään. Etenkin näin oli nuorten osalta.

Vaalit tulivat kuntavaalien ja joulun jälkeen monelle eteen äkkiä ja yllättäen. Toreilla ja tienvarsilla vaalit eivät paljoa näkyneet – ainakaan täällä pääkaupungin ympäristökunnissa. Myös somessa mainonta oli oman tuntumani mukaan varsin hiljaista. Tosin saatan tässä helsinkiläisenä kärsiä kohdennusharhasta, kun meillä vaaleja ei ollut.

Jotkut epäilevät alhaisessa äänestysaktiivisuudessa protestia koko järjestelmälle ja toiset kiinnostuksen puutetta. Itse uskon jälkimmäiseen. Nuorten aktiivisuus on ilmeisesti jäänyt alhaiseksi, eikä ihme: sote-palveluja käytetään enemmän muissa ja etenkin vanhemmissa ikäryhmissä.

Kokoomus sai eniten ääniä (yli 21 %) ja SDP ja keskusta tasoissa hieman perässä (reilut 19 %). Etenkin kokoomus ja keskusta onnistuivat kasvattamaan kannatusosuuttaan useampia prosenttiyksikköjä. Molemmilla olikin vaaleissa selkeä, muistettava viesti – kokoomuksella talouskuri ja keskustalla lähipalvelut. Niitä toistettiin ja ne oli helppo muistaa.

Perussuomalaisille tuli noin 7 %-yksikön tappio vuoden 2019 eduskuntavaaleihin nähden. Selvää on, ettei puheella bensan hinnasta ja kehitysavun leikkaamisesta äänestäjiä hämätty. Pitäisi puhua aina kuhunkin vaaliin liittyvää keskeisintä asiaa.

SDP:n ja Vasemmistoliiton tulokset paranivat molemmat hiukan sekä kunta- että eduskuntavaaleista. Suomessa on paljon äänestäjiä, joille palveluiden takaaminen vaikka veroja korottamalla on tärkeää. Se tulee erityisesti näitä puolueita.

Omalle puolueelleni vihreille tuli 7,4 %:n tuloksellaan parin prosenttiyksikön tappio kunta- ja eduskuntavaaleihin nähden. Absoluuttisesti on vielä kohtuullinen mutta vuoden 2017 kuntavaalien kannatuksesta (yli 12 %) on tultu pelkkää alamäkeä. Sen syitä sietää miettiä. Jotkut mainitsevat Helsingin poisjäännin, mutta sekin huomioon ottaen tappiota tuli. Toiset ovat osoittaneet syyksi nuorten poisjäännin; vihreäthän ovat nuorten joukoissa erityisen suosittu.

Oma näkemykseni on, että vihreiden viesti ei ollut kovin selkeä. Edes minulle jonkinlaisena puolue-aktiivina ei tullut kovin selkeää kuvaa siitä, millainen kokonaisnäkemys puolueella on. Kirkas, selkeä ja omaksuttava viesti puuttui. Tässä kokoomus ja etenkin keskusta onnistuivat paremmin. Suomalaiset myös miettivät, kuka kaiken maksaa. Meiltä puuttuu talouden kokonaisnäkemys. Sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden puolesta kampanjoiva puolue puhuu kyllä maapallon elinkelpoisuudesta mutta äänestäjät haluavat tuleville sukupolville myös kestävän julkisen talouden.

Jos jokin näissä vaaleissa meni parempaan suuntaan, niin päättäjien voimasuhteet uusissa aluevaltuustoissa. Pohjanmaa on ainoa alue, jonka valtuustossa on jollakin puolueella (siellä RKP) ehdoton enemmistö (kunnissahan tämä tilanne on vaikka kuinka monessa). Enemmistöaseman puuttuminen johtaa siihen, että puolueiden pitää neuvotella toistensa kanssa ja tehdä yhteistyötä. Se tervehdyttää päätöksentekoa ja kansanvaltaa. Siinä mielessä demokratia voitti nämä vaalit.

Helsingin piispanvaalin ennuste

Helsingin piispanvaalin ensimmäinen kierros käydään rovastikunnissa huomenna keskiviikkona 16.8. klo 13. Vaalissa on kolme ehdokasta, Helsingin yliopiston sosiaalietiikan professori Jaana Hallamaa, Luterilaisen maailmanliiton apulaispääsihteeri Kaisamari Hintikka sekä Helsingin seurakuntayhtymän johtaja, Kallion kirkkoherra Teemu Laajasalo.

Vaalitenttien perusteella ehdokkaiden väliltä on ollut vaikea löytää eroa asiakysymyksissä. Ehdokkaan persoona samoin kuin sukupuoli tulleekin nousemaan vaalissa merkitsevään asemaan. Rivien välistä on pyritty lukemaan, mitä ehdokas joko jättää sanomatta tai sanojensa ohessa viestii.

Hallamaata äänestänevät erityisesti ne, joille samansukupuolisten parien vihkiminen on ensisijainen kysymys. Hän lienee selkeimmin liberaalin äänestäjäkunnan suosikki tässä vaalissa. Toisaalta Hallamaan kärkevähkö asemoituminen kirkkopoliittisesti karkottanee joitakuita äänestäjiä. Hallaaan oman viiteryhmän, Tulkaa kaikki -liikkeenkin aktiiveista osa on ryhmittynyt Laajasalon taakse.

Hintikka lienee kansainvälisyyttä ja ekumeniaa painottavien valinta. Hänellä tuntuu olevan kannatusta erityisesti papiston keskuudessa. Kahteen muuhun ehdokkaaseen verrattuna hänen haasteenaan on tunnettuus Helsingin hiippakunnassa. Toisaalta hänellä ei tunnu olevan vastustajia äänestäjäkunnassa, toisin kuin Hallamaalla ja Laajasalolla.

Laajasalon taakse on ryhmittynyt laajasti sekä papistoa että maallikoita, sekä konservatiiveja että liberaaleja. Hänet myös tunnettaneen ehdokkaista parhaiten, mikä vaalissa on aina etu. Laajasalolla lienee vankin kannatus maallikoiden keskuudessa, vaikka hänen tukijoukoissaan on myös paljon pappeja. Toisaalta hän näyttänee saaneen eniten kritiikkiä toisia ehdokkaita kannattavilta.

Tyypillisesti papisto on keskimäärin uudistusmielisempää kuin seurakuntien maallikkovalitsijat. Helsingin hiippakunnan maallikkovalitsijoissa uudistushenkeä on paljon, mutta tuntumani mukaan papisto on myös täällä keskimäärin maallikoita liberaalimpaa. Hallamaata tai Hintikkaa äänestävät ne, jotka haluavat piispainkokoukseen edes yhden naisen. Laajasalo taas kerää naispappeuteen kriittisesti suhtautuvien äänet.

Laajasalolla on tuntumani mukaan laaja kannatus, mutta epäilen sen riittävyyttä valituksi tulemiseen jo ensimmäisellä kierroksella. Asetelma ei ole yhtä selkeä kuin Turun arkkihiippakunnan piispan vaalissa vuonna 2010, jolloin piispaksi valittu Kaarlo Kalliala oli pitkään ainoa ehdolle asetettu. Varmaksi vaalin toista tulemista ei voine kuitenkaan sanoa.

Kakkoskierroksella olennaiseen osaan nousee se, kuka on pudonneen ehdokkaan ensisijaisten kannattajien mielestä sopiva kakkosehdokas. Luulen Hallamaan ja Laajasalon olevan joidenkin äänestäjien mielestä toisensa poissulkevat, jolloin liikkunee ääniä toisilleen vain vähän, mikä hyödyttänee Hintikkaa. Hintikan äänet taas luultavasti jakautuvat tasaisemmin Hallamaan ja Laajasalon välillä.

Syyskuun 1. päivänä järjestettävällä toisella kierroksella lienee toisena ehdokkaana Laajasalo melkoisen varmasti. Kilpakumppanista on vaikeampi sanoa. Jos Hallamaa valitaan jatkoon, Hintikan äänet jakautunevat suhteellisen tasaisesti Hallamaalle ja Laajasalolle. Silloin Laajasalo tullee valituksi.

Hintikan tullessa valituksi toiselle kierrokselle, Hallamaan äänet jakautunevat osin Laajasalolle mutta pääosin Hintikalle. Silloin Hintikalla on mahdollisuus tulla valituksi.