Suomen ensimmäiset aluevaalit olivat eilen sunnuntaina 23.1.2022. Valtava uudistus toteutuu ensi vuoden alusta, kun sosiaali-, terveys- ja pelastustoimi siirtyvät uusille hyvinvointialueille.

Aluevaalien äänestysprosentti – 47,5 – oli melkoinen pettymys. Vuoden 2019 eurovaalien aktiivisuus (40,8 %) kyllä ylitettiin, mutta viime vuoden kuntavaalien tuloksesta (55,1 %) jäätiin melkoisesti jälkeen. Jotain on pahasti vialla, kun demokratia lepää näin kapealla pohjalla. Vantaan ja Keravan hyvinvointialueella aktiivisuus jäi jopa alle 40 %:n.

Syitä heikkoon aktiivisuuteen voi miettiä. Oliko vaaleja onnistuttu brändäämään kiinnostaviksi? Mediassa isosti ennakoitiin heikkoja äänimääriä. Jopa puolet äänioikeutetuista ei Uutismedian selvityksen mukaan tiennyt, mistä äänestetään. Etenkin näin oli nuorten osalta.

Vaalit tulivat kuntavaalien ja joulun jälkeen monelle eteen äkkiä ja yllättäen. Toreilla ja tienvarsilla vaalit eivät paljoa näkyneet – ainakaan täällä pääkaupungin ympäristökunnissa. Myös somessa mainonta oli oman tuntumani mukaan varsin hiljaista. Tosin saatan tässä helsinkiläisenä kärsiä kohdennusharhasta, kun meillä vaaleja ei ollut.

Jotkut epäilevät alhaisessa äänestysaktiivisuudessa protestia koko järjestelmälle ja toiset kiinnostuksen puutetta. Itse uskon jälkimmäiseen. Nuorten aktiivisuus on ilmeisesti jäänyt alhaiseksi, eikä ihme: sote-palveluja käytetään enemmän muissa ja etenkin vanhemmissa ikäryhmissä.

Kokoomus sai eniten ääniä (yli 21 %) ja SDP ja keskusta tasoissa hieman perässä (reilut 19 %). Etenkin kokoomus ja keskusta onnistuivat kasvattamaan kannatusosuuttaan useampia prosenttiyksikköjä. Molemmilla olikin vaaleissa selkeä, muistettava viesti – kokoomuksella talouskuri ja keskustalla lähipalvelut. Niitä toistettiin ja ne oli helppo muistaa.

Perussuomalaisille tuli noin 7 %-yksikön tappio vuoden 2019 eduskuntavaaleihin nähden. Selvää on, ettei puheella bensan hinnasta ja kehitysavun leikkaamisesta äänestäjiä hämätty. Pitäisi puhua aina kuhunkin vaaliin liittyvää keskeisintä asiaa.

SDP:n ja Vasemmistoliiton tulokset paranivat molemmat hiukan sekä kunta- että eduskuntavaaleista. Suomessa on paljon äänestäjiä, joille palveluiden takaaminen vaikka veroja korottamalla on tärkeää. Se tulee erityisesti näitä puolueita.

Omalle puolueelleni vihreille tuli 7,4 %:n tuloksellaan parin prosenttiyksikön tappio kunta- ja eduskuntavaaleihin nähden. Absoluuttisesti on vielä kohtuullinen mutta vuoden 2017 kuntavaalien kannatuksesta (yli 12 %) on tultu pelkkää alamäkeä. Sen syitä sietää miettiä. Jotkut mainitsevat Helsingin poisjäännin, mutta sekin huomioon ottaen tappiota tuli. Toiset ovat osoittaneet syyksi nuorten poisjäännin; vihreäthän ovat nuorten joukoissa erityisen suosittu.

Oma näkemykseni on, että vihreiden viesti ei ollut kovin selkeä. Edes minulle jonkinlaisena puolue-aktiivina ei tullut kovin selkeää kuvaa siitä, millainen kokonaisnäkemys puolueella on. Kirkas, selkeä ja omaksuttava viesti puuttui. Tässä kokoomus ja etenkin keskusta onnistuivat paremmin. Suomalaiset myös miettivät, kuka kaiken maksaa. Meiltä puuttuu talouden kokonaisnäkemys. Sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden puolesta kampanjoiva puolue puhuu kyllä maapallon elinkelpoisuudesta mutta äänestäjät haluavat tuleville sukupolville myös kestävän julkisen talouden.

Jos jokin näissä vaaleissa meni parempaan suuntaan, niin päättäjien voimasuhteet uusissa aluevaltuustoissa. Pohjanmaa on ainoa alue, jonka valtuustossa on jollakin puolueella (siellä RKP) ehdoton enemmistö (kunnissahan tämä tilanne on vaikka kuinka monessa). Enemmistöaseman puuttuminen johtaa siihen, että puolueiden pitää neuvotella toistensa kanssa ja tehdä yhteistyötä. Se tervehdyttää päätöksentekoa ja kansanvaltaa. Siinä mielessä demokratia voitti nämä vaalit.