Kanttorin virka on hengellinen virka

Kirkon virkarakenne muovataan uudelleen, jos kirkolliskokous hyväksyy kirkkohallituksen sille antaman esityksen uudesta vihkimysvirasta. Uuteen hengelliseen virkaan esitetään nykyisiä ”lähimmäisenrakkauden, kasvatuksen ja lähetyksen”
tehtäviä, nykyisistä viroista siis diakonin, nuorisotyönohjaajan, lapsityönohjaajan
ja lähetyssihteerin virkoja. Kanttorit esitetään jätettävän vihkimyksen
ulkopuolelle maallikon asemaan.

Esitetty uusi vihkimysvirka merkitsee syvälle käypää käsitteellistä muutosta kirkkomme
hengellisen viran ymmärtämisessä. Esityksen tavoitteena on uudistaa kirkkomme
virkateologiaa niin, että se ilmentää niitä periaatteita, joihin kirkkomme on erityisesti Porvoon sopimuksessa sitoutunut. Tarkoituksena on saada kirkkoomme ehyt virkateologia sekä vastata siihen, mitkä tehtävät kirkossa on ymmärrettävä sellaisina,
joihin erikseen vihitään ja valtuutetaan.

Uudistuksen taustalla on diakonian käsitteen laajentuminen meillä perinteisemmästä
sosiaalis-karitatiivisesta ymmärryksestä laajaksi julistukseen, kasvatukseen ja palveluun
liittyväksi tehtäväksi, mihin uusin tieteellinen tutkimus ja ekumeeninen virkateologinen kehitys ovat oikein myös ohjanneet. Olennaista uudessa vihkimysvirassa on se, että siihen kuuluminen määräytyy tehtävien eikä virkanimikkeen perusteella.

Kanttorien rajaamisessa uuden vihkimysviran ulkopuolelle on kaksi ongelmaa. Ensimmäinen on virkateologinen eheys ja toinen on kanttorin tehtävien kapea-alainen
määrittely. Ensinnäkin kirkon virkateologia jää puutteelliseksi, mikäli keskeinen jumalanpalveluksen ja kasvatuksen tehtävä, kanttorin virka, rajataan uuden
vihkimysviran ulkopuolelle. Esityksessä tukeudutaan kirkolliskokouksen aiempiin
linjauksiin mutta samalla todetaan, että ”kanttorin virat voidaan nähdä vihkimystä
edellyttävinä”. Virkateologian sisäisen johdonmukaisuuden takia kirkolliskokouksen
on aihetta korjata aiempaa linjaansa tältä osin.

Toiseksi kanttorin tehtävän ymmärtäminen kapeasti ”vain musiikin” viraksi, siis eräänlaiseksi keikkailijaksi, ei vastaa kanttorin työn todellisuutta. Kanttorin tehtävä on laaja-alainen julistuksen ja kasvatuksen tehtävä, minkä vuoksi esityksen virkateologia itse asiassa pitää jo nyt sisällään sen, mitä kanttorit tekevät. Ratkaisu määritellä kanttorin tehtävä uuden vihkimysviran ulkopuolelle on tämän vuoksi väkinäinen.

Kirkko tarvitsee linjakkaan virkateologian ja sen mukaisen hengellisen viran. Siksi uudistus on toivottu ja odotettu. Nyt on kirkolliskokouksen aika näyttää, haluaako se toteuttaa uuden vihkimysviran niin, että tämä johdonmukaisuus toteutuu.

Eero Annala
puheenjohtaja
Suomen Kanttori-urkuriliitto

Jussi Junni
toiminnanjohtaja
Suomen Kanttori-urkuriliitto


Kirjoitus on julkaistu Kotimaa-lehden mielipidepalstalla 26.2.2015.