Puhe promoottori Patrik Scheininille Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan promootiopäivällisillä 26.5.2017 Finlandia-talossa

Reverendissime Domine Promotor Patrice, Rector Magnifice, Doctissimi Professores, Nobilissimi Promoti Doctores Magistrique, Dominae Dominique!

Tulin toistamiseen Helsingin yliopiston opiskelijaksi vuonna 2003, ja silloin aloin aiemmin aloittamieni teologian opintojeni ohessa opiskella psykologiaa humanistisessa tiedekunnassa. Heti vuoden 2004 alusta psykologian oppiaine siirtyi uuteen käyttäytymistieteelliseen tiedekuntaan, jota te, herra promoottori, olette viimeksi johtanut, ennen kuin se vuoden vaihteessa muuttui takaisin kasvatustieteelliseksi tiedekunnaksi. Tuolloin vuonna 2004 en kuitenkaan arvannut, että tulisin vuonna 2017 valmistumaan lääketieteellisestä tiedekunnasta.

Yliopistohallinnossa tätä oppiaineiden siirtämistä laitoksesta ja tiedekunnasta toiseen kutsutaan rakenteelliseksi kehittämiseksi. Se on ollut 2000-luvulla meidänkin yliopistossamme tavanomaista, paikoin jopa tarpeellista. Rakenteellisen kehittämisen rinnalle kaipaan jatkuvasti myös missionaarista tai visionaarista kehittämistä, nimittäin puhetta yliopiston tarkoituksesta ja tavoitteista, ja vielä syvemmin, oppimisesta, osaamisesta ja sivistyksestä. Onko sivistyspuhe edelleen tätä päivää? Millaista on olla sivistynyt ja miten yliopiston tulisi sivistää kansaa?

I detta Finlands självständighets jubileumsår hann vi redan fira vår nationalfilosofs, Johan Vilhelm Snellmans tvåhundraelfte födelsedag. Snellman, som promoverades till filosofie magister i år 1832, hade studerat teologi, historia, grekiska och latinska språk, världslitteratur samt lite naturvetenskaper. Kanske kunde vi säga att han var allmän lärt. Han var knappast 34 år gammal, när han publicerade sin bok Om det akademiska studium. Förutom akademisk frihet skriver han i denna bok om hur “hela lifvet är den Skola, uti hvilken individen danas till menniska, och sjelfva denna bildningsprocess utgör det hos menniskan menskliga”. Det är förmodligen inte fel att säga att utbildningen inte är en stat som uppnås utan en process där man hela tiden växer upp. Långt ifrån detta är en sådan tanke att utbildad människa skulle vara bara ett verktyg för samhällets ekonomiska utveckling.

The civilized and educated mind is able to make use of its skills of critical thinking. It means that we are able to recognize our concepts and attitudes, which we have learned, perhaps without questioning. Often, we have to unlearn something what we have learnt before. Because learning cannot be considered as acquiring truths but construing concepts and views of our own instead, everyone of us bears a vast amount of understanding from our childhood, adolescence and even adulthood that should be re-evaluated constantly.

Πασίγνωστη είναι η παραβολή του σπηλαίου του Έλληνα φιλόσοφο Πλάτωνα. Οι άνθρωποι κάθονται σε μια σπηλιά, είναι φυλακισμένοι. Πίσω τους είναι η φωτιά, αλλά βλέπουν μόνο σκιές στον τοίχο της σπηλιάς. Ο άνθρωπος πρέπει να απελευθερωθεί από αισθητικές ψευδαισθήσεις. Στη συνέχεια, θα βρίσκει την αλήθεια, αιώνες ιδέες.

Puhuin juuri Platonin kuuluisasta luolavertauksesta. Kun ihminen tulee ulos luolasta, löytääkö hän valmiin, ikuisen ja muuttumattoman totuuden? Tuskinpa vain. Pikemminkin hän on astunut kriittisen ajattelun tielle, jossa ei aina ole merkkejä oikeasta kulkusuunnasta, vaan jossa totuus tulee itse konstruoida ja arvot itse valita. Absoluuttisia vastauksia on vähän, jos ollenkaan. Rakkaimmistakin ajatuksista joutuu luopumaan, jos ne osoittautuvat vääriksi. Ja se jos mikä on ihmiselle epämiellyttävä, vaikea ja pelottavakin tie.

En af mine foretrukne filosoffer er danske Søren Kierkegaard, som levede i den første halvdel af attenhundredetallet. Det er nok ikke forkert at sige, at han var i sin eksistentialisme årtier eller århundreder forud for sin tid. Jeg siger dette, fordi eksistentielle spørgsmål er blevet langt de mest almindelige problemer i 21. århundrede i vestlige lande: Hvad er min plads i verden? Vil jeg blive forstået? Har nogen brug for mig? Kierkegaard var i stand til at se i forvejen menneskelige fortvivlelsen af vores meningsløshedens, træthedens og udsigtsløshedens århundrede, når han skriver i sin Sygdommen til Døden at fortvivlelse er sygdom i ånden, i selvet, och vores grundlæggende problem er, at vi ikke er os selv og at vi ikke vil være os selv.

Dans l’université de l’avenir, l’éducation ne peut pas être limitée aux problèmes factuels. Outre les questions existentielles, aussi les questions éthiques et morales devraient être considérées plus que maintenant. Le réchauffement climatique, la migration et la surexploitation des ressources naturelles – pour en nommer quelques uns – sont des défis qui demandent, mais des études multidisciplinaires, des choix moraux et politiques aussi. L’université ne peut pas se retirer de ce développement, parce que c’est l’endroit où les outils pour la plus haute forme de pensée éthique sont enseignés.

In diesem Jahr feiern wir auch ein anderes Hundertjahrsfest, nämlich Reformationsjubiläum. Es ist 500 Jahre davon, wenn ein deutscher Augustiner, Professor an der Universität Erfurt, Martin Luther seine 95 Thesen publizierte. Davon begann die Reformation, die zahlreiche Auswirkungen für die traditionelle Machtverhältnisse in Europa, auch hier in Finnland hatte. Häufig wird es gesagt, dass Finnland ein lutherisches Land ist. Und ich meine nicht solche kirchliche Einheitlichkeit, die wir nicht mehr haben, aber die systematische Entwicklung unserer Sprache, Bildung und Kultur, dessen Samen seit den 16er Jahrhundert in Finnland ausgesät sind.

Arvoisa herra promoottori, hyvät yliopiston jäsenet ja juhlaväki! Sivistys, meidän sydämemme ja mielemme sisältö, on pysyvästi meidän omaamme. Sitä ei voida meiltä ulosmitata. Olen iloinen siitä, että tämä akateemisista juhlista suurenmoisin on aivan erityisesti sivistyksen juhla. Kiitän teitä, arvoisa herra promoottori, kaikkien maisterien ja tohtorien puolesta, tämän päivän juhlasta ja akateemisista arvonosoituksista. Päätän puheeni teille filosofi, keisari Marcus Aureliuksen sanoihin ὁ κόσμος ἀλλοίωσις, ὁ βίος ὑπόληψις – Maailma on muutoksessa, elämä asennoitumisessa. Iloitkaamme! Gaudeamus!