Heikki Nenonen tarttui kolumnissaan toimituspalkkiokieltoon (K&k 25.1.). Viranhoitoonsa tunnollisesti suhtautuva pappi ei herkästi halua kieltäytyä, jos häntä pyydetään toimitukseen suoraan. Mutta seurakunta ei useinkaan halua maksaa sille tehdystä työstä.

Omaiset voivat jäädä ilman pappia myös silloin, kun heidän edesmennyt läheisensä ei ole kirkon jäsen. Seurakunnat priorisoivat kiireisinä aikoina omia jäseniään, eikä muu kuin seurakunnan pappi saa ottaa työstä palkkiota hautaustoimistolta.

Perustuslakimme mukaan jokaisella on oikeus hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä. Tätä oikeutta voidaan rajoittaa vain eduskunnan säätämällä lailla. Kirkkojärjestyksen toimituspalkkiokielto ei täytä perustuslainmukaisuuden kriteerejä.

Ei ole oikein, että papit tekevät kirkolleen työtä sekä ilmaiseksi että vailla vakuutusturvaa. Jos toimituskeikalla sattuu työtapaturma, sitä ei korvaa kukaan. Kannatan Nenosen ehdotusta keskitetystä toimituspalkkiopoolista. Samalla on järjestettävä kuntoon myös työntekijän vakuutusturva.

Omaiset aivan oikeutetusti olettavat, että kirkko sekä maksaa palkan että hoitaa vakuutusturvan. Moni on hämmentynyt ja pettynyt kuullessaan totuuden. Kirkon asiaa ei edistä se, että toimituspalkkiokieltoa kierretään ruskeilla kirjekuorilla ja samppanjapulloilla.

Kirjoitus on alun perin julkaistu Kirkko & kaupunki -lehden mielipidepalstalla 8.2.2024.