Kirkon viranhaut aina verkkoon – hyvä uudistus tulossa!

Kirjoitin kuukausi sitten yhdessä Marjukka Anderssonin kanssa Kirkko & kaupunkiin sekä Kotimaahan tapauksesta, jossa helsinkiläinen Mikaelin seurakunta oli julkaissut kanttorin viran haettavaksi ainoastaan seurakunnan virallisella ilmoitustaululla kirkkoherranviraston seinällä. Menettely sinänsä täyttää lain kirjaimen (Kirkkolaki 6:10 §) mutta hyvän hallinnon henkeä tai hiippakunnan rekrytointiohjeita sen ei voi katsoa noudattavan. Julkista työnantajaa koskee julkisuuslain velvollisuus siitä, että yleisön tiedonsaannin kannalta keskeiset asiakirjat ovat saatavissa mm. yleisissä tietoverkoissa.

Toukokuun puolessa välissä Turkuun kokoontuvat kirkolliskokous saa käsiteltäväkseen kirkolliskokouksen lakivaliokunnan mietinnön 5/2017 kirkkolain ja kirkkojärjestyksen uudistamisesta. Kyseessä on ”kirkkolain kodifiointi” -nimellä tunnettu valtava lainsäädäntötekninen työ, jossa kirkkolain ja kirkkojärjestyksen säännöksiä on kirjoitettu ja järjestelty uudestaan luettavaan ja käytettävämpään muotoon. Tavoitteena ei ole ollut muuttaa sääntelyä olennaisilta osin, mutta pieniä ja hyviä muutoksia joukossa on.

Yksi uudistus esitetyssä kirkkolaissa koskee mukavasti viranhaun julkisuutta. Enää kirkollinen työnantaja ei voisi ilmoittaa julkisesti haettavasta virasta ainoastaan kirkkoherranviraston eteisessä, vaan seurakunnan tulisi julkaista viranhakuilmoitus yleisessä tietoverkossa (esitetyn lain 7. luvun 12 §). Muutenkin kirkon hallinnon päätökset ja pöytäkirjat tulee tarkastamisen jälkeen pitää esillä yleisessä tietoverkossa eli käytännössä Internetissä (esitetyn lain 10. luvun 22 §).

Tietenkin monet seurakunnat ovat jo tähän mennessäkin oma-aloitteisesti tiedottaneet päätöksistään ja julkaisseet asiakirjansa nettisivuillaan. Uudet säännökset ovatkin niitä varten, jotka haluavat pitää asioita mieluummin salassa tai muuten vain eivät ole nähneet tarpeelliseksi avautua nettiä käyttäville jäsenilleen.

Kuva: Pexels.

SMART goal, FIKSU tavoite

SMART-kriteerejä on jo lähes neljä vuosikymmentä käytetty tavoitteenasettelun arviointiin. Kriteerien avulla voidaan selvittää, onko asetettu tavoite niin sanotusti fiksu. SMART-kriteerit on ensimmäisen kerran esitellyt George T. Doran Management Reviewissä vuonna 1981 ilmestyneessä artikkelissaan There is a S.M.A.R.T. way to write management’s goals and objectives.

Doranin alkuperäisessä jäsennyksessä kriteerit ovat seuraavat:

  • S: Specific – tavoitteen on oltava kohdistettu jollekin erityisalueelle;
  • M: Measurable – tavoitteen on oltava mitattavissa;
  • A: Assignable – tavoite on annettu jonkun tietyn henkilön vastuulle;
  • R: Realistic – tavoitteeseen voidaan päästä käytettävissä olevilla resursseilla; ja
  • T: Time-related – tavoitteen saavuttamiselle on asetettu määräaika.

Kriteerejä on sittemmin nimetty eri yhteyksissä eri tavoin, mutta pääasiassa nämä vastaavat esityksestä riippumatta Doranin jäsennystä. A-kirjaimelle on kuitenkin annettu useita vaihtoehtoisia, keskenään eriäviä tulkintoja, kuten achievable, attainable, action-oriented, ambitious. Useissa esityksissä (esim. Yemm, 2013; Frey & Osterloch, 2002) juuri achievable näyttäisi olevan suosittu kriteeri. Tätä jäsennystä seuraan tästä eteenpäin:

  • A: achievable – tavoite on oltava saavutettavissa, ei ole esim. toiveajattelua.

Kielestä kiinnostuneena olen miettinyt, voisivatko SMART-kriteerit taipua myös suomeksi. Ainakin samalla akronyymilla näyttäisi onnistuvan, joskin hieman eri järjestyksessä:

  • S: saavutettavissa;
  • M: mitattava;
  • A: aikaan sidottu;
  • R: realistinen;
  • T: täsmällinen.

SMART on suomeksi FIKSU. Myös FIKSU-akronyymillä on mahdollista määritellä samat kriteerit:

  • F: fokusoitu – tavoite on määritelty tarkasti;
  • I: inhimillinen – tavoitteeseen päästään käytettävissä olevilla resursseilla;
  • K: koeteltavissa – tavoitteen saavuttamista voidaan jälkeenpäin arvioida;
  • S: suunniteltu – tavoitteelle on asetettu määräaika;
  • U: uurastettavissa – tavoite on saavutettavissa tehokkaalla työskentelyllä.

Suomeksi SMART goal voi oikein hyvin olla FIKSU tavoite.

Kuva: Pixabay.

Viitteet

Doran, G.T. (1981). ”There’s a S.M.A.R.T. way to write management’s goals and objectives”. Management Review 70 (11): 35–36. AMA FORUM.

Yemm, G. (2013). Essential Guide to Leading Your Team : How to Set Goals, Measure Performance and Reward Talent. Pearson Education.

Frey, B.S.; Osterloh, M. (2002). Successful Management by Motivation: Balancing Intrinsic and Extrinsic Incentives. Springer.

Kirkon virantäyttöihin tarvitaan avoimuutta

Seurakuntien virantäytöt ovat lähtökohtaisesti julkisia. Katsomme, että virantäytöissä tulee noudattaa lain kirjaimen lisäksi lain henkeä.

Helsingin Mikaelin seurakunnan kanttorinviran hakuilmoitus julkaistiin 14.2.2018 ainoastaan seurakunnan virallisella ilmoitustaululla. Hakuilmoitusta ei ollut julkaistu seurakuntayhtymän intranetissä eikä avoimilla työpaikkasivustoilla, mikä on laillista, mutta ei avointa.

Viran hakuaika oli normaalia lyhempi, kuitenkin lain sallima kaksi viikkoa. Kun hakuaika päättyi viikon 9 keskiviikkona, oli hakijoita pyydetty varautumaan haastatteluun ja näytteisiin jo samalla viikolla. Viranhakijan valmistautuminen haastatteluun ja näytteisiin jää tällä aikataululla olemattomaksi, mikäli hänelle edes onnistuisi haastatteluun saapuminen näin lyhyellä varoitusajalla.

Hakuilmoituksen tehtäväkuvaus oli erittäin seikkaperäinen, ikään kuin valmiiksi jollekulle räätälöity. Tulkintaa puoltaa myös laajempi ilmoittelematta jättäminen ja lyhyet hakuajat. Huhuja tällaisesta julkisen viran etukäteen lupaamisesta on liikkunut laajalti kirkkomuusikoiden keskuudessa, mikä ei edistä kirkon julkisuuskuvaa.

Työnantajan toiminta on laillisuudestaan huolimatta kyseenalaista, sillä menettely ei noudata hyvän rekrytoinnin periaatteita. Helsingin hiippakunta on antanut seurakunnille rekrytointiohjeet, joita on syytä noudattaa. Kirkon tulisi olla esimerkillinen työnantaja – myönteisessä mielessä.

Enää ei hakuilmoituksen piilottelu virallisella ilmoitustaululla auta. Viranhaku on saanut runsaasti julkisuutta sosiaalisessa mediassa ja hakuilmoitus on kiertänyt kopiona kirkkomuusikoiden forumeilla. Toivottavasti Mikaelin seurakunta saa runsaasti hyviä hakijoita, joista paras voidaan valita!

Marjukka Andersson
puheenjohtaja
Suomen Kanttori-urkuriliitto r.y.

Jussi Junni
toiminnanjohtaja
Kirkon akateemiset AKI r.y.

Kuva: Pexels.

Kirjoitus on julkaistu Kirkko & kaupunki -lehden mielipidepalstalla 12.3.2018 sekä Kotimaa-lehden mielipidepalstalla 8.3.2018.